2010-01-26

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 3/2010

Havaintoja viime viikon (18.1.2010-24.1.2010) uutisista:

Koillisella Tyynellämerellä on havaittu laaja-alaista ja merkittävää meriveden happamoitumista. Tutkijat mittasivat Havaijin ja Kodiakinsaaren välisen vesialueen pH-arvoa vuosina 1991 ja 2006. Veden todettiin happamoituneen tänä aikana merenpinnan ja viidensadan metrin syvyyden välillä keskimäärin 0,026 ja paikoin jopa 0,06 pH-yksikön verran. Yli kahdeksansadan metrin syvyydessä meriveden happamuus oli pysynyt Koillis-Tyynenmeren altaassa jokseenkin ennallaan.

Tutkijoiden mukaan tässä on nyt ensimmäistä kertaa suoraa näyttöä siitä, että merivesi on happamoitunut valtameren kokonaisen altaan alueella. Tutkimusta johtaneen Robert Byrnen mukaan näin laaja-alainen muutos viittaa siihen, että kyseessä on maailmanlaajuinen ilmiö. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu happamoittaa merivettä, kun hiilidioksidia liukenee ilmasta meriveteen.

University of South Floridan vetämä merivesitutkimus julkaistiin Geophysical Research Letters -lehdessä. Knight Science Journalism Tracker ja Society of Environmental Journalists uutisoivat siitä.

Tyynenmeren aallonkorkeusennätykset ovat kasvaneet Pohjois-Amerikan luoteisrannikolla "dramaattisesti". Vuonna 1996 aaltojen maksimikorkeus oli siellä noin kymmenen metriä, mutta nykyisin se on peräti neljätoista metriä. Tutkijat uskovat, että samalla seudulla saadaan kokea vielä viisitoistametrisiäkin tyrskyjä. Merenpinnan nousukaan ei aiheuta sikäläisellä rannikolla yhtä paljon eroosiota, tulvimista ja muita vahinkoja kuin tämä aallonkorkeuden kasvu.

Tutkimusta johtaneen Peter Ruggieron mukaan aallonkorkeuden kasvu voi olla seurausta muun muassa tuulten voimistumisesta ja muutoksista myrskyjen reiteissä. Nämä ovat ilmiöitä, jotka liittyvät todennäköisesti globaaliin ilmastonmuutokseen. Toisaalta nämä ilmiöt voivat liittyä myös lyhyemmän aikavälin jaksollisiin ilmastonvaihteluihin. Aallonkorkeuden kasvamisen aiheuttajasta ei voida olla vielä varmoja, koska aaltohavaintoja ei ole riittävän pitkältä ajanjaksolta. Tutkimuksen kannalta keskeiset poijut saatiin käyttöön vasta 1970-luvun puolivälissä. "Mutta se on selvää, että aallot ovat kasvaneet", Ruggiero toteaa.

Oregon State Universityn ja kumppaneiden tekemä aallonkorkeustutkimus julkaistiin Coastal Engineering -lehdessä.

Myös Atlantilla ja sen äärellä kannattaa varautua entistä pahempaan riepotteluun. Tuoreen ilmastomallin mukaan voimakkaimpien hurrikaanien esiintymistiheys kasvaa ja voi jopa kaksinkertaistua tämän vuosisadan aikana. Nuo voimakkaimmat, kategorioiden neljä ja viisi trooppiset hirmumyrskyt aiheuttavat jo nykyisellään noin 48 prosenttia Yhdysvaltain hurrikaanivahingoista, vaikka niitä on vain kuusi prosenttia maihin osuvien hurrikaanien lukumäärästä.

Uuden mallin mukaan hurrikaanien voimakkuus kasvaa eniten läntisellä Atlantilla 20:nnen ja 40:nnen pohjoisen leveyspiirin välissä, eli alueella joka ulottuu Kuuban korkeudelta melkein New Yorkiin asti. Ja vaikka hurrikaanien lukumäärä pienenee, niiden aiheuttamat kokonaisvahingot saattavat kasvaa kolmekymmentä prosenttia.

Yhdysvaltain NOAA oli yhtenä osapuolena tässä tutkimuksessa, joka julkaistiin Science-lehdessä. Siitä kirjoittivat Dot Earth ja Nature News. NOAA:n omilla sivuilla on myös "usein kysyttyjä kysymyksiä" tähän uuteen hurrikaanimalliin liittyen.

Atlantin tällä puolella huvittaisi tietysti arvailla, minkälaisia myrskyjä Eurooppaan mahdollisesti rantautuu. Muistissa on vielä ennätyksellinen hurrikaanivuosi 2005, jonka aikana myrskyjen nimet loppuivat kesken, ja Vincestä tuli ensimmäinen trooppinen myrsky, jonka tiedetään edenneen Atlantilla Pyreneiden niemimaalle asti. Niemimaan eteläkärki sijaitsee noin 36:nnella pohjoisella leveyspiirillä. NOAA:n kartalla tulevaisuuden hurrikaanit näyttävät kaartavan entistä useammin myös Pohjois-Atlantin itäpuoliskon suuntaan:


Kartat: Hurrikaanien mallinnettuja reittejä nykyilmastossa (ylempi kartta) ja lämpimämmässä ilmastossa (alempi kartta). Punaiset viivat kuvastavat voimakkaimpia eli nelos- tai viitoskategorian hurrikaaneja. Keltaiset ja tummansiniset viivat kuvastavat heikompia hurrikaaneja tai trooppisia myrskyjä. © NOAA.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 1.6.2016.

2010-01-19

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 2/2010

Havaintoja viime viikon (11.1.2010-17.1.2010) uutisista:

Maapallon kosteikkojen metaanipäästöt ovat kasvaneet 2000-luvulla huomattavasti. Aikavälillä 2003-2007 nämä päästöt kasvoivat peräti seitsemän prosenttia. Kosteikot - kuten esimerkiksi riisipellot ja erityyppiset suot - ovat yksi suurimpia ilmakehän metaanin lähteitä. Yli puolet tästä metaanista (52-58 prosenttia) vapautuu ilmakehään trooppisen vyöhykkeen kosteikoista, ja vain kaksi prosenttia arktisen vyöhykkeen kosteikoista.

Nyt julkaistun tutkimuksen mukaan pohjaveden pinnankorkeus on tropiikissa tärkein päästönopeuteen vaikuttava tekijä, mutta lähempänä napa-alueita maan pintalämpötilan vaikutus onkin suurin. Kun lämpötila suurilla leveysasteilla nousee, metaania vapautuu enemmän.

Tutkitulla ajanjaksolla 2003-2007 metaanipäästöt kasvoivat kaikkein nopeimmin arktisella vyöhykkeellä. Päästölisäys oli siellä runsaat kolmekymmentä prosenttia, eli rutkasti suurempi kuin edellä mainittu maailman kosteikkojen keskiarvo seitsemän prosenttia. "On liian varhaista pitää tätä trendinä, mutta jos tämä meno jatkuu, sillä on vakavia seurauksia", tutkimukseen osallistunut professori Paul Palmer arvioi Reutersin mukaan.

Vaikka arktisten kosteikkojen osuus maailman metaanipäästöistä onkin pieni, on siinä havaittu päästönopeuden muutos merkittävä. Onko nyt alkanut sellainen metaanin vapautuminen, jota emme kykene enää pysäyttämään? "Tämä tutkimus ei osoita, että Arktis olisi ohittanut kriittisen kynnysarvon, mutta ihmisten pitäisi kyllä valpastua. Tutkimus osoittaa positiivisen palautekytkennän, jossa korkeammat lämpötilat lisäävät päästöjä ja kiihdyttävät lämpenemistä", The Guardian siteeraa Palmeria.

Edinburghin yliopiston (ks. myös tiivistelmä) ja hollantilaisen avaruustutkimuslaitoksen SRON:in metaanitutkimus julkaistiin Science-lehdessä. Siitä uutisoivat Reutersin ja The Guardianin lisäksi BBC, Yleisradio ("Arktiset metaanipäästöt kasvoivat rajusti") ja CO2-raportti ("Arktisen alueen metaanipäästöt ennätyslukemissa").


Animaatio: Pine Islandin jäätikön sijainti läntisellä Etelämantereella. © NASA/Goddard Space Flight Center Scientific Visualization Studio.

Pine Islandin jäätikkö Etelämantereella on saattanut ylittää sulamisensa kriittisen kynnyksen. Tutkijat Richard Katz Oxfordin yliopistosta ja Grae Worster Cambridgen yliopistosta ovat mallintaneet jäätiköiden käyttäytymistä ja saaneet tuloksia, joiden mukaan Pine Islandin jäätikön pohjautumislinja on ehkä voinut jo muuttua epävakaaksi vetäytymisessään.

Pohjautumislinjalla (engl. grounding line) tarkoitetaan rajaa jäätikön merenpohjan varassa lepäävän osan ja vedessä kelluvan jäähyllyn välissä. Pine Islandin jäätikkö on Länsi-Antarktiksen suurin jäävirta. Sen massa vastaa noin kymmentä prosenttia koko Länsi-Antarktiksen jääkilvestä. Jos Pine Islandin jäätikkö sulaisi kokonaan, tämä nostaisi merenpintaa puolisen metriä.

Jäätikkötutkimus julkaistiin Proceedings of the Royal Society A -lehdessä, ja siitä kirjoittivat Climate Feedback, Nature Reports Climate Change, Mongabay.com ja New Scientist. New Scientistin mukaan Katz ja Worster pitävät suorastaan "optimistisena" tätä malliaan, jonka mukaan Pine Islandin jäätikkö menettää massastaan viisikymmentä prosenttia seuraavan sadan vuoden aikana.

Suomessa tähän uutiseen tarttui CO2-raportti, joka teki sen niin hutiloiden, että suosittelemme faktoista kiinnostuneille lukijoille sen sijaan NASA:n viimeviikkoista, suurelle yleisölle suunnattua artikkelia Is Antarctica Melting?.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 1.6.2016.

2010-01-12

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 1/2010

Havaintoja viime viikon (4.1.2010-10.1.2010) uutisista:

Viime päivinä ja viikkoina on saatu pakkasta ja lunta. Talvinen sää on häirinnyt ihmisten arjen toimintoja Suomessa, ja suomalaisen valtamedian välittämien uutisten mukaan myös monin paikoin muualla Euroopassa sekä Kiinassa ja Yhdysvaltain eteläosissa Floridassa saakka.

Edellämainittujen alueiden talvisuudesta on kirjoitettu niin paljon ja muiden alueiden säätilasta niin vähän, että kokonaiskuva ei hahmotu lukijalle. Voisi luulla, että joka paikassa on tavallista kylmempää tai ainakin tavanomaiset kelit. Eivätkä "talven pakkasennätysten" kiihottamat toimittajat useinkaan saa kakistettua ulos, että kyseessä ovat toistaiseksi olleet Suomessa(kin) vain tämän talven matalimmat lämpötilat. Maamme todellinen talven pakkasennätys (-51,5 °C) on vielä reippaasti yli kymmenen celsiusasteen päässä. "Vaikka alkutalvi on tuntunut erityisen kylmältä viime vuosien leutoihin talviin verrattuna, ei kyseessä ole harvinaisen kylmä talvi", muistuttaa Ilmatieteen laitos tiedotteessaan, ja jatkaa: "Suomen kylmä alkutalvi johtuu vallinneista idänpuoleisista ilmavirtauksista, jotka ovat tuoneet kylmää ilmaa meille Siperiasta."

Nuo kylmät ilmavirtaukset liittyvät ilmanpaine-erojen ilmiöön nimeltä arktinen oskillaatio, jonka vaikutus on havaittavissa pohjoisen pallonpuoliskon keskileveyksillä. Ilmatieteen laitoksen mukaan keskimääräistä kylmemmän sään alue ulottui nyt Itä-Aasiasta Euroopan yli Pohjois-Amerikan itä- ja eteläosiin samalla kun sää oli tavanomaista lämpimämpää esimerkiksi Alaskassa, Pohjois-Kanadassa, Grönlannissa, Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. Arktisen alueen lämpimyyttä havainnollistava kartta (alla) on Yhdysvaltain National Snow and Ice Data Centerin viimeviikkoisesta Arctic Sea Ice News & Analysis -tiedotteesta, josta kirjoittivat ulkomailla WWF Climate Blog ja Climate Progress.


Kartta: Lämpötilan keskimääräinen poikkeama tavanomaisesta noin kilometrin korkeudella merenpinnasta joulukuussa 2009. Värisävyt vihreästä keltaisen kautta punaiseen ilmentävät keskimääräistä korkeampia lämpötiloja. Värisävyt sinisestä violettiin ilmentävät keskimääräistä matalampia lämpötiloja. © NSIDC/NOAA/ESRL.

Myös NASA:n Earth Observatory julkaisi viime viikolla kartan, joka liittyy arktiseen oskillaatioon:


Kartta: Maanpinnan lämpötilan keskimääräinen poikkeama tavanomaisesta joulukuussa 2009. Punertavat värisävyt kuvastavat keskimääräistä korkeampia ja sinertävät värisävyt keskimääräistä matalampia lämpötiloja. © NASA Earth Observatory/Kevin Ward.

Entä mitä kuului eteläiselle pallonpuoliskolle samaan aikaan? Joulukuu 2009 oli keskimääräistä lämpimämpi melkein koko Australiassa. Ison-Britannian Met Officen maailmankartta joulukuun viimeiseltä viikolta antaa sekin samansuuntaista yleiskuvaa. Lämmintä on, muttei siellä missä suuri osa länsimaisesta mediasta toimii, huomauttaa Dot Earth -blogin Andrew C. Revkin, ympäristöjournalismin veteraani. Ja aina kun on vähänkin kylmää, joku saa päähänsä että maapallon ilmasto on muka lakannut lämpenemästä, tuskailee Met Officen Richard Betts BBC:n nettipalstalla. "Sää ei ole sama asia kuin ilmasto, eikä yksittäinen tapahtuma ole sama asia kuin trendi. Onko tätä niin vaikea käsittää?" säestävät ilmastoepäilijöihin yhtä turhautuneet Leo Hickman and George Monbiot The Guardianissa.

Lopuksi muita uutisia viime viikolta. Exeterin yliopiston tutkimuksessa on tehty ensimmäinen havainto siitä, että ilmastonmuutoksen vahingoittamat koralliriutat voivat kyetä toipumaan suojelualueilla, missä kalastusta on rajoitettu. Korallieläimet menestyvät paremmin siellä missä on kasvinsyöjäkaloja, jotka estävät niitä peittymästä makroleviin. Tutkimus tehtiin Bahamalla, ja se on julkaistu PlosONE-lehdessä.

Ilmaston lämpenemisen aiheuttama kasvukauden pidentyminen ei välttämättä lisääkään vuoristometsien kasvua. Syynä on talvella kertyvän lumipeitteen samanaikainen pieneneminen. Keväisen sulaveden vähyys heijastuu puihin vielä kesällä ja syksylläkin kuivuusstressinä, jota kesän sateetkaan eivät pysty kompensoimaan. Tämä havainto tehtiin Kalliovuorilla Yhdysvalloissa. Vuoristometsät ovat siellä tärkeitä muun muassa siksi, että ne muodostavat noin seitsemänkymmentä prosenttia maan länsiosien hiilinieluista. CIRES:n ja kumppaneiden tutkimus on julkaistu Global Change Biology -lehdessä.

Piikkinahkaisten osuutta valtamerten hiilinielussa on aliarvioitu merkittävästi, ja vaikka osuutta on edelleenkin pidettävä pienenä, se olisi kuitenkin syytä ottaa huomioon ilmastomalleissa. Southamptonin National Oceanography Centerin ja kumppaneiden tutkimus on julkaistu Ecological Society of American Ecological Monographs -lehdessä.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 1.6.2016.

2010-01-05

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 53/2009

Havaintoja viime viikon (28.12.2009-3.1.2010) uutisista:

Päättynyt viikko on ollut uutisten osalta hiljaista aikaa, lukuun ottamatta Beijingin sankinta lumipyryä kuuteenkymmeneen vuoteen, kauden toistaiseksi pahinta maastopaloa Länsi-Australiassa ja Kaakkois-Brasilian rankkasateita, joissa menehtyi ainakin 64 ihmistä.

Uuden uutisvuoden käynnistymistä odotellessa ehdimme vilkaista, mitä muualla on kirjoitettu vuoden 2009 ilmastotapahtumista:

Technology Review'n energiayhteenveto kertoo muun muassa biopolttoaineiden tuotannon, hiilidioksidin talteenottomenetelmien ja aurinkoenergiatekniikan kehityksestä.

Mongabay.com on koonnut yhteen kolmekymmentä luonnonsuojelu-uutista viime vuodelta. Näissä jutuissa käsitellään muun muassa Amazonin alueen karjataloutta, Kaakkois-Aasian palmuöljyteollisuutta ja Yhdistyneiden kansakuntien REDD-mekanismia (Reducing Emissions from Deforestation and Degradation). Tämän lisäksi Mongabaylla on vielä erillinen katsaus sademetsien suojelutilanteeseen vuonna 2009.

BBC:n katsaus vuoden tärkeimpiin tiedeuutisiin mainitsee muun muassa Etelämantereen lämpenemisen, Grönlannin jääkilven kiihtyneen sulamisen, arktisen merijään trendit, ilmaston lämpimyyden yhteyden nisäkkäiden kokoon ja DNA:n mutaationopeuteen sekä kiistellyn Lohafex-projektin, jossa kokeiltiin meriveden lannoittamista rautaliuoksella.

Nature-lehdellä on runsas valikoima vuodenvaihteen juttuja. Lehti nimesi Steven Chun, Yhdysvaltain ilmastovastuuta osoittaneen energiaministerin, vuoden uutishenkilöksi. Antarktiksen murtuva Wilkinsin shelfijäätikkö on mukana vuoden kuvissa (kuva numero seitsemän). Piirun verran tieteellisempi yhteenveto ilmastovuodesta löytyy Nature Reports Climate Change -lehdestä, ja siitä tehty tiivistelmä Climate Feedback -blogista.

Worldwatch Institute kertaa tärkeimmät omassa blogissaan mainitut ympäristöuutiset. Listan painopiste on ilmastopolitiikassa; varsinaisesta ilmastonmuutoksesta on otettu mukaan valtamerten happamoituminen ja ilmaston ennakoitua nopeampi muuttuminen.

Intohimoisempaa keskustelua kaipaaville lukijoille löytyy kiihdykettä Climate Progress -blogista. Jos vaikutat Yhdysvalloissa ja toimit ilmastoasioissa vastuuntunnottomasti, voit päätyä Climate Progressin ruoskimaksi. Tarjolla on nyt blogin vierailluimmat sivut ja keskustelluimmat jutut vuonna 2009 sekä "Citizen Kane -palkinto" vuoden ala-arvoisimmasta ilmastojournalismista.

Tietoukan blogissa on julkaistu nykyisen muotoisia uutiskatsauksia toukokuusta lähtien - mukaanlukien tämän vuoden aiemmat uutisviikot 21, 22, 23, 24, 25, 26, 27, 28, 29, 30, 31, 32, 33, 34, 35, 36, 37, 38, 39, 40, 41, 42, 43, 44, 45 ja 46, 47, 48, 49, 50, 51 ja 52. Viikkokatsauksissa mainitut uutisaiheet löytyvät myös Delicious-palvelusta, missä on tarjolla laajempikin kokoelma ilmastoaiheeseen liittyviä ajankohtaislinkkejä. Ja uutisaukon paikkaaminen vain jatkuu. Tervetuloa tiedon lähteille!

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 1.6.2016.

Tilaa syöte! :)
RSS-syöte: kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset
RSS-syöte: vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset