Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 42/2010

Havaintoja viime viikon (18.10.2010-24.10.2010) uutisista:

Yhdysvaltain NOAA:n vuosittainen katsaus arktisen alueen tilaan, Arctic Report Card, julkistettiin viime viikon torstaina. Tänä vuonna raportti on saanut alaotsikon "Arktiksen olosuhteet eivät todennäköisesti palaa entiselleen", mikä tarkoittaa suoraan sanottuna sitä, että asiat ovat huonosti. Käymme tässä läpi joitakin raportin pääkohtia. Paljon yksityiskohtaisempaa tietoa löytyy itse raportista.

Ilmakehän lämpötilat olivat arktisella vyöhykkeellä viime vuonna pitkän aikavälin keskiarvoa korkeampia. Erityisen lämmintä oli Kanadan pohjoisosissa. Yleisesti ottaen Arktiksen lämpötilat ovat nousseet vähintään kaksi kertaa niin paljon kuin maapallon muiden alueiden lämpötilat.

Kesän aikana huomattava määrä lämpöä varastoitui ilmakehästä Pohjoisen jäämeren jäättömiin osiin. Meriveteen kesän aikana sitoutunut lämpö voi vapautua ilmakehään taas syksyllä, mikä voi muuttaa arktisia tuuliolosuhteita radikaalisti.

Raportti tuo esiin tavallaan uutena ilmiönä sen, miten Arktiksen muuttuneet tuuliolosuhteet vaikuttivat talven 2009/2010 säihin keskileveysasteilla Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Arktisen alueen ulkopuolella oli tuolloin paikoitellen 2-10 celsiusastetta keskimääräistä kylmempää. Samaan aikaan arktisilla seuduilla oli jopa 4-12 celsiusastetta keskimääräistä lämpimämpää. Vastaavanlainen "lämmin Arktis, kylmät mantereet" -sääkuvio on havaittu vain kolme kertaa aiemmin viimeisten 160 vuoden aikana.

Arktisen merijään pinta-alan vuotuinen minimi oli tänä vuonna mittaushistorian kolmanneksi pienin. Neljän viime kesän minimialat ovat samalla myös koko historian neljä pienintä minimialaa. Näitä mittauksia on tehty vuodesta 1979 lähtien.

Pinta-alansa vuotuisen maksimin merijää saavutti tänä vuonna myöhempänä ajankohtana kuin koskaan aikaisemmin. Sekä minimi- että maksimialan trendi on laskeva, eli jään pinta-ala on kaiken kaikkiaan vähenemään päin.

Monivuotisen ja samalla paksuimman merijään määrä on yhä vähäinen kesällä 2007 tapahtuneen ennätyksellisen sulamisen jäljiltä. Maaliskuussa 2010 monivuotisen arktisen merijään ala oli kolmanneksi pienin maaliskuussa koskaan mitattu. Maaliskuu on sitä aikaa vuodesta, jolloin arktinen merijää saavuttaa pinta-alansa vuotuisen maksimin.

Tutkijat työssään arktiseen merijäähän sulaneessa lammikossa. (Kuva: NASA/Kathryn Hansen/Creative Commons)

Sama raportti jatkaa, että Pohjoisen jäämeren meriveden ylimmissä kerroksissa tapahtuneissa muutoksissa ei ole havaittu merkittäviä trendejä. Arktisen alueen eläimistöstä tämän vuoden raportti ei anna kovin paljon uutta tietoa viimevuotiseen verrattuna. Lisätutkimusten tarve on ilmeinen. Yleisesti ottaen eläinlajien odotetaan reagoivan ilmastonmuutokseen siten, että osa lajeista kärsii ja osa hyötyy.

Maa-alueilla tapahtuneita, muita kuin eläimistön muutoksia erittelevä osuus on päivitetty kauttaaltaan, ja siitä onkin enemmän sanottavaa:

Kasvillisuuden on havaittu lisääntyneen etenkin Kanadan ja Alaskan pohjoisosissa sekä Länsi-Grönlannissa. Tundran kasviyhteisöjen lajikoostumuksessa on havaittu muutoksia. Nämä muutokset ovat todennäköisesti seurausta ilman lämpenemisestä. Biomassaa on nyt myös enemmän siellä, missä kasvukausi on pidentynyt.

Ikiroudassa olevan maan lämpötila on yleisesti ottaen noussut. Viimeisen viiden vuoden aikana ikiroudan lämpeneminen on kiihtynyt merkittävästi monilla rannikkoalueilla. Ikiroudan sulamistakin tapahtuu. Yhtenäisen ikiroudan vyöhykkeen raja on siirtynyt paikoin kymmeniä kilometrejä pohjoisemmaksi.

Jokivettä virtaa Pohjoiseen jäämereen entistä enemmän sekä Euraasiasta että Pohjois-Amerikasta. Maa-alueiden lumipeite puolestaan suli suuressa osassa arktista vyöhykettä ennätyksellisen varhain keväällä 2010.

Kanadassa, Alaskassa, Islannissa ja Huippuvuorilla tutkituista jäätiköistä suurin osa on menettänyt massaansa. Osasta jäätiköitä tiedetään, että niiden kutistumisnopeus on kiihtynyt. Monet uudet seurantamittausten tulokset eivät valitettavasti ehtineet mukaan tähän raporttiin.

Alaskassa sijaitseva Beringin jäätikkö on Pohjois-Amerikan mantereen suurin jäätikkö. Sekin on kutistunut. (Kuva: Landsat-7, NASA/USGS/Creative Commons)

Arctic Report Card 2010 käsittelee Grönlannin tilannetta omana kokonaisuutenaan. Grönlannin olosuhteita ovat leimanneet tänä vuonna ennätyksellisen korkeat ilman lämpötilat. Uusia lämpöennätyksiä on syntynyt. Grönlannin jääpeite on sulanut suhteellisen kiivaasti. Sulamispäiviä on ollut Länsi-Grönlannissa paikoin yli viisikymmentä enemmän kuin keskimääräisenä vuonna.

Grönlannin mereen päättyvien jäätiköiden pinta-ala on pienentynyt entistä nopeammin. Petermannin jäätikkö oli tänä vuonna erityisen huomion kohteena. Siitä lohkesi mereen kesällä peräti 290 neliökilometrin laajuinen pala. Se oli suurin jääkappale, jonka irtoaminen Grönlannissa on koskaan havaittu.

Arktis-raportista uutisoivat Reuters, WWF Climate Blog, New York Timesin Dot Earth, Yale Environment 360, Knight Science Journalism Tracker, ja Suomessa Yle Uutiset.

Riskianalyysiyhtiö Maplecroft julkisti samana päivänä laskelmansa 170 valtion haavoittuvuudesta ilmaston muuttuessa seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana. Sen mukaan pohjoisimmat maat eivät tyypillisesti ole haavoittuvimmasta päästä. Lehdistötiedotteessa mainitaan erikseen, että esimerkiksi Norja, Suomi, Islanti, Ruotsi ja Tanska ovat "matalan riskin" maita ja Venäjäkin vain "keskisuuren riskin" maa.

Arktista aluetta ei silti ole varaa jättää vähemmälle huomiolle. Pohjoisen napa-alueen olosuhteet vaikuttavat ilmastoon maailmanlaajuisesti. Ja kuten jotkut sanovat, "se mikä tulee tapahtumaan muualla maailmassa tapahtuu ensin ja mittavimmin arktisella alueella".

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 3.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 41/2010

Havaintoja viime viikon (11.10.2010-17.10.2010) uutisista:

Mikä aiheuttaa kasvihuoneilmiön maapallolla, eli tarkemmin, mitkä ilmakehän ainesosat estävät lämpösäteilyä karkaamasta ulos avaruuteen, ja mikä niiden tärkeysjärjestys on?

NASA:n tutkijaryhmä on tehnyt aiheesta uuden, perusteellisen arvion. Sen mukaan ilmakehässä oleva vesihöyry on kasvihuoneilmiön tärkein välitön osatekijä. Vesihöyryn osuus lämpösäteilyn absorptiosta on noin viisikymmentä prosenttia.

Toiseksi tärkein tekijä on pilvet, joiden osuus ilmiöstä on noin kaksikymmentäviisi prosenttia. Kolmannella sijalla on hiilidioksidi noin kahdenkymmenen prosentin osuudellaan. Loput viisi prosenttia aiheutuu nykyisellään muista kasvihuonekaasuista ja muista aerosoleista. Näitä muita ovat esimerkiksi metaani, typpioksiduuli ja nokihiukkaset.

Hiilidioksidin välittömän vaikutuksen osuus voi kuulostaa pieneltä, mutta on tärkeää muistaa millainen lisälämpenemistä edistävä mekanismi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen liittyy. Kun hiilidioksidin aiheuttama kasvihuoneilmiö lämmittää ilmakehää, lämmennyt ilma pystyy sisältämään enemmän vesihöyryä, joka taas toimii kasvihuonekaasuna, mikä nostaa ilmakehän lämpötilaa, ja niin edelleen. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nykyisestä nousemisesta ollaan huolissaan juuri tämän palautemekanismin takia.

Lämpötila ja ilmankosteus vaikuttavat myös pilvisyyteen. Pilvityypeissä on eroja sen suhteen, miten tehokkaasti ne voimistavat kasvihuoneilmiötä.

Jos ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kaksinkertaistuisi, hiilidioksidin absorboiman lämpösäteilyn määrä neliömetriä kohti kasvaisi neljä wattia. Vesihöyryn ja pilvisyyden kautta tapahtuvien välillisten vaikutusten takia lämpösäteilyn absorption kokonaismäärä kasvaisi kuitenkin lähes kaksikymmentä wattia, samat tutkijat arvioivat.

Kasvihuoneilmiötutkimus julkaistiin Geophysical Research Letters -lehdessä. Siitä uutisoivat Climate Progress ja CO₂-raportti.

Kuva: Pilvipisaroiksi tiivistynyttä vesihöyryä. (NASA/Creative Commons)

Climate Progress ja CO₂-raportti kertoivat samoissa jutuissaan myös toisesta viime viikolla julkaistusta tutkimuksesta, joka käsittelee ilmakehän hiilidioksidin avainasemaa maapallon ilmaston lämpenemisessä. "Hiilidioksidi on ilmastonmuutoksen kannalta tärkein yksittäinen ilmakehämme kasvihuonekaasu", tämä Science-lehden artikkeli kiteyttää.

Hiilidioksidi on näin keskeinen muun muassa siksi, että toisin kuin vesihöyry, se ei tiivisty ja sada pois ilmakehästä niissä lämpötiloissa, jotka maapallolla vallitsevat. Hiilidioksidin lisäksi esimerkiksi metaani ja typpioksiduuli käyttäytyvät näin.

Tämä kasvihuonekaasujen ryhmä tarjoaa suhteellisen vakaan perustan ilmakehän nykyisenkaltaiselle lämpimyydelle, kosteudelle ja pilvisyydelle. Kokonaan ilman näitä kaasuja ja niiden ylläpitämää kasvihuoneilmiötä palautemekanismeineen maailman keskilämpötila olisi yli kolmekymmentä celsiusastetta nykyistä matalampi.

Tutkimusta johtanut Andrew Lacis havainnollistaa: "Ilmakehän hiilidioksidi toimii termostaattina, joka säätelee maailman lämpötilaa". Teollisen vallankumouksen alkaessa ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli noin 280 miljoonasosaa. Olemme kääntäneet sitä nuppia jo yli sadan yksikön verran.

"Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vähentäminen on ihmiskunnan kannalta vakava ja kiireellinen asia", Lacis kirjoittaa.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 3.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 40/2010

Havaintoja viime viikon (4.10.2010-10.10.2010) uutisista:

Suuri osa eteläisen pallonpuoliskon maa-alueista on kuivunut ennätyksellisesti 1990-luvun lopulta lähtien. Vuosilta 1982-2008 kerätty data viittaa siihen, että vuodesta 1982 vuoteen 1997 maailman maa-alueilta haihtui vettä kiihtyvällä vauhdilla. Vuonna 1998 haihtumisnopeuden kasvu näyttää kutakuinkin pysähtyneen.

Haihtumisen kiihtymistä jarruttaa pääasiallisesti se, että monin paikoin eteläisellä pallonpuoliskolla maaperässä ja kasvillisuudessa ei kerta kaikkiaan ole tarjolla lisäkosteutta, joka voisi haihtua. Lähes koko Australia kuuluu pahiten kuivuneisiin alueisiin, jollaisia on myös muun muassa Intiassa, Kaakkois-Afrikassa ja eteläisessä Etelä-Amerikassa.

Veden lisääntyvä haihtuminen on ilmiö, joka seuraa maailman keskilämpötilan nousua, ainakin useimpien ilmastomallien mukaan. Nyt julkaistu tutkimus tarkastelee niin lyhyen ajanjakson havaintoja, ettei pysty vastaamaan siihen, onko kyseessä juuri se ilmastomallien ennustama pitkäkestoinen muutos vai jokin lyhyemmän aikavälin vaihtelu.

Riisin versoja kuivuneessa maassa. Kasvi tarvitsee vettä voidakseen yhteyttää. Yhteyttävä kasvi sitoo ilmakehän hiilidioksidista hiiltä biomassaansa. Samalla kasvi haihduttaa vettä, millä on viilentävä vaikutus. (Kuva: International Rice Research Institute/Creative Commons)

Haihduntatutkimus julkaistiin Nature-lehdessä. Siitä kirjoittivat Yale Environment 360 ja lisäkommentein New Scientist.

Ihmiskunta kärsii yhä vakavasta nälkäongelmasta, arvioi International Food Policy Research Institute kumppaneineen tuoreessa Maailman nälkäindeksi -raportissaan. Aliravitsemus vaarantaa erityisesti alle kaksivuotiaiden lasten terveyden ja myöhemmän kehityksen.

Tämän vuoden analyysi perustuu vuosia 2003-2008 koskeviin tietoihin. Indeksiä laskettaessa huomioidaan aliravittujen ihmisten osuus väestöstä, alipainoisten lasten osuus alle viisivuotiaiden ikäryhmässä, ja lapsikuolleisuus.

Maailmanlaajuisesti tilanne on nyt parempi kuin vaikkapa vuonna 1990, mutta joillakin alueilla kärsitään silti äärimmäistä hätää. Kun nälkäkarttaa vertaa alussa mainittuun maaperän ennätykselliseen kuivumiseen, paljastuu niille yhteisiä kriisialueita kuten Mosambik, Jemen ja Intia. Voisiko kuivuus- ja nälkäongelmilla olla jokin yhteys? Väkirikkaan Intian tilastoluvut ovat järkyttäviä: siellä asuu 42 prosenttia maailman alipainoisista alle viisivuotiaista lapsista.

Maailman nälkäindeksi 2010. Punainen väri merkitsee äärimmäisen hälyttävää, tummanoranssi hälyttävää, vaaleanoranssi vakavaa ja vaaleanvihreä kohtalaista nälkäongelmaa. Tummanvihreä merkitsee parasta mahdollista tilannetta ei-teollisuusmaiden viiteryhmässä. Harmaalla värillä on merkitty maat, joista ei ole riittävästi dataa. Teollisuusmaat on merkitty karttaan valkoisella, eikä niille ole laskettu indeksilukua. Punaista nippeliä siirtämällä saa esiin sen kohdalla kulloinkin olevan maan tarkemmat tiedot. Mitä suurempi ranking-luku, sitä huonommin ovat maan asiat suhteessa muuhun maailmaan. (Kartta: International Food Policy Research Institute)

Maailman nälkäindeksistä uutisoivat BBC, The Guardian ja Suomessa Helsingin Sanomat.

Mitä tarvitsisi tehdä, jotta maailman keskilämpötilan nousu jäisi alle kahteen celsiusasteeseen? Joukko tutkijoita on laatinut aiheesta uuden arvion. Edellytyksenä on todennäköisesti, että vuosittaisten kasvihuonekaasupäästöjen on saavutettava huippunsa viimeistään noin vuonna 2015. Lisäksi päästömäärää on välttämättä pienennettävä vuoteen 2050 mennessä 50-70 prosentilla vuoden 1990 tasosta. Tärkeitä olisivat muutkin toimenpiteet, kuten esimerkiksi mustan hiilen päästöjen vähentäminen.

Tällä reseptillä päästäisiin toivottuun lopputulokseen, mutta ei varmuudella vaan vain kahden todennäköisyydellä kolmesta. Ja mitä kauemmin viivyttelemme ilmastonmuutoksen hillinnässä, sitä kovempi kiire tulee ja sitä epätodennäköisemmäksi käynee, että saamme tehtyä kaiken mitä tarvitaan. Aikaikkuna on sulkeutumassa, tutkijat varoittavat.

Ihmisten lukumäärä on yksi tärkeä muuttuja maailman kestävän kehityksen yhtälössä. Vuoteen 2050 mennessä maailman väkiluku on kasvamassa ehkä jopa kolmella miljardilla. Hillitsemällä vuotta 2050 edeltävä väestönkasvu yhden miljardin tuntumaan voitaisiin saada aikaan jopa 29 prosenttia niistä päästövähennyksistä, jotka tarvitaan estämään maailman keskilämpötilaa nousemasta yli kahdella celsiusasteella.

Näissä laskelmissa huomioitiin muun muassa kaupungistumisen ja väestön ikääntymisen sosioekonomiset vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin. Suurin osa maailman väestönkasvusta tapahtuu kaupungeissa. Kaupungistumiseen liittyy monin tavoin lisääntyvä fossiilisten polttoaineiden kulutus, varsinkin Intian ja Kiinan kaltaisissa nopeasti teollistuvissa maissa.

Väestön ikääntymistä tapahtuu suurimmassa osassa maailmaa, mutta suotuisin ilmastovaikutus sillä on teollisuusmaissa, missä vanhempi väestö on vähemmän mukana työvoimassa eli päästöjä aiheuttavasssa talouskasvussa.

Väestönkasvua ja päästöjä käsittelevä tutkimus julkaistiin Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä. Siitä kertoivat muun muassa BBC, Reuters, Los Angeles Times ja The Great Beyond.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 3.6.2016.

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 39/2010

Havaintoja viime viikon (27.9.2010-3.10.2010) uutisista:

Aluksi pari piristävää pikku-uutista uusiutuvasta energiasta. Yhdysvaltain atlantinpuoleisilta rannikkovesiltä olisi saatavissa irti enemmän lisäenergiaa merellä puhaltavasta tuulesta kuin merenpohjan öljystä ja maakaasusta, summaa mertensuojelujärjestö Oceanan tekemä selvitys. Tuulivoima tulisi myös halvemmaksi kuin öljyn ja kaasun poraaminen. Itärannikolle voitaisiin rakentaa tuulipuistoja vähintään 127 gigawatin edestä. Oceanan tutkimusta eritteli New York Timesin Green-blogi.

Tanska voisi luopua fossiilisista polttoaineista kokonaan vuoteen 2050 mennessä, esittää maan hallituksen ilmastopoliittinen komissio Klimakommissionen viime viikon tiistaina julkaistussa raportissaan (Green Energy - The Road to a Danish Energy System Without Fossil Fuels, pdf). Tuulivoima ja bioenergia olisivat tärkeimmät uusiutuvan energian muodot, joita Tanskassa hyödynnettäisiin. Merituulipuistoilla katettaisiin jopa puolet maan energiankulutuksesta. Raportista uutisoi The Guardian.

Skotlanti voisi tuottaa uusiutuvaa energiaa yli oman kokonaisenergiantarpeensa jo vuonna 2025, eli puhdasta sähköä riittäisi silloin vientiinkin. Tuuli-, aalto- ja vuorovesivoimasta tulisi siellä keskeisiä energiamuotoja. Tätä mieltä oli Skotlannin pääministeri Alex Salmond avatessaan vähähiilisen sijoittamisen konferenssin, joka pidettiin Edinburghissa viime viikolla. Salmondin näkemyksistä ja Skotlannin mahdollisuuksista kirjoittivat Reuters ja perusteellisemmin The Guardian.

Iloisia ilmeitä aaltovoimalan kastetilaisuudessa toukokuussa 2010. Skotlannin pääministeri Alex Salmond poseeraa kuvassa oikealla. Taustalla näkyy pätkä pitkulaisesta, punakeltaisesta Pelamis P2 -aaltovoimalasta. (Kuva: Scottish Government/Creative Commons)

Mantereilta meriin virtaavan makeanveden määrä on kasvanut viime vuosina. Vuonna 2006 valtameriin valui kahdeksantoista prosenttia enemmän vettä kuin vuonna 1994. Virtaama kasvoi siinä välillä keskimäärin 1,5 prosenttia vuodessa.

Jokien virtaaman maailmanlaajuista mittausasemien verkostoa ei ole olemassa, joten virtaama-arvio perustuu satelliittihavaintoihin haihdunnasta, sadannasta ja merenpinnan tasosta. Tutkittujen kolmentoista vuoden aikana haihdunta ja sadanta ovat lisääntyneet, ja merenpinta on noussut. Kierrossa olevan veden määrä kasvoi pääasiassa sitä kautta, että valtameristä haihtui vettä niin paljon entistä enemmän.

Useat ilmastomallit ennustavat, että jos ilmastonmuutos voimistaa veden kiertokulkua maapallolla, myös jokien virtaama kasvaa. Vuosittaisessa virtaamassa on luonnostaan myös lyhyen aikavälin vaihtelua. Jos nyt havaittu virtaaman nopeutuva kasvu jatkuu pidemmälläkin aikavälillä, sitä voidaan pitää osoituksena veden kiertokulun yleisestä kiihtymisestä maapallolla.

Virtaamatutkimus julkaistiin Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä.

Sääkatastrofien aiheuttamat taloudelliset vahingot ovat kasvaneet, varoittaa maailman suurin jälleenvakuutusyhtiö Munich Re. Vuoden 2010 yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana säävahinkoja oli poikkeuksellisen monta ja vahingot olivat myös poikkeuksellisen suuria.

Munich Re kirjasi tammi-syyskuulta yhteensä 725 tapahtumaa, joissa vahingot olivat rahalliselta arvoltaan yhteensä yli 65 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Vain alle kolmasosa tuosta summasta oli vakuutusten piirissä. Heinäkuussa alkaneet Pakistanin tulvat olivat pahin tällä ajanjaksolla sattunut katastrofi.

Yhtiön keräämien tietojen mukaan vahinkoja aiheuttavien tulvien määrä on enemmän kuin kolminkertaistunut vuoden 1980 jälkeen. Taloudellisia menetyksiä aiheuttavat myrskytuulet puolestaan ovat yli kaksi kertaa niin yleisiä kuin ennen. Erityisen pahoja tuulivahinkoja on syntynyt Atlantin valtameren hurrikaaneista.

Aineelliset vahingot ovat aiempaa suurempia muun muassa siksi, että riskialttiilla alueilla asuu entistä enemmän ihmisiä. Aineellisen vaurauden kasvu johtaa suoraan myös suurempiin menetyksiin silloin, kun vahinkoja sattuu. Sosioekonomiset tekijät eivät kuitenkaan yksin selitä säävahingoissa havaittua kasvua. Munich Ressä ollaan huolissaan siitä todennäköisyydestä, että sään ääri-ilmiöt yleistyvät ilmastonmuutoksen myötä.

"Aivan kuin sääkone olisi pistänyt isomman vaihteen päälle", yhtiötä edustava Peter Höppe kiteyttää. Vakuutusyhtiön huolenilmauksesta kirjoitti WWF Climate Blog. Munich Re aikoo pitää asiaa esillä erityisesti nyt, ennen Cancúnin ilmastokokousta.

Cancúnissa tarttis tosiaan tehrä jotain, koska Kööpenhaminan sitoumus ei riitä alkuunkaan. Tarvitaan huomattavasti jämerämpiä päästövähennyksiä, jos halutaan pitää maailman keskilämpötilan nousu alle kahdessa celsiusasteessa esiteolliseen tasoon verrattuna. Nykymenolla voi käydä niin, että lämpötila nousee yli neljä astetta vuoteen 2100 mennessä ja nousee sen jälkeen vielä lisää.

Kansainvälisen tutkijaryhmän Kööpenhamina-analyysi julkaistiin Environmental Research Letters -lehdessä. Se ei ole ensimmäinen laatuaan. Konkreettisen toiminnan tarve jatkuu niin ilmeisenä, ettei voi kuin kysyä, että kuka todellakin tekee päätökset globaalin mittakaavan ilmastoteoista. Kannattaa muistaa, että poliitikotkin ovat uusiutuva luonnovara.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 3.6.2016.