2011-11-29

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 47/2011

Havaintoja viime viikon (21.11.2011-27.11.2011) uutisista:

Atlantin tämänkesäinen virallinen hurrikaanikausi päättyy huomenna eli marraskuun vaihtuessa joulukuuksi. Kuten keväällä ennustettiinkin, tämän vuoden hurrikaanikaudesta tuli Atlantilla keskimääräistä aktiivisempi, itse asiassa erittäin aktiivinen. Trooppisia pyörremyrskyjä muodostui yhteensä yhdeksäntoista.

Vuosi 2011 sijoittuu yhdeksällätoista myrskyllään kaikkien aikojen tilastoissa kolmannelle sijalle yhdessä vuosien 1887, 1995 ja 2010 kanssa. Tätä suurempi määrä trooppisia pyörremyrskyjä on havaittu Atlantilla vain vuosina 1933 (21 myrskyä) ja 2005 (28 myrskyä). Tilastot alkavat vuodesta 1851, ja niiden mukaan Atlantin hurrikaanikauden aikana muodostuu keskimäärin yksitoista myrskyä.

Hurrikaaniksi voimistuneiden myrskyjen osuus jäi tänä vuonna suhteellisen pieneksi. Hurrikaaneja on muodostunut vuosittain keskimäärin kuusi kappaletta, mutta tänä vuonna niitä tuli vain seitsemän, vaikka myrskyjen kokonaismäärä oli niin suuri. Irene oli niistä ainoa, joka iski maihin Yhdysvalloissa.


Atlantin hurrikaanikausi 2011. Kauden ensimmäinen nimetty trooppinen pyörremyrsky, Arlene, alkaa näkyä tässä satelliittikuva-animaatiossa noin 43 sekunnin kohdalla.

Osa Atlantin trooppisista pyörremyrskyistä kulki kauas pohjoiseen. Irene, Maria ja Ophelia osuivat maihin Kanadassa. Katia eteni heikentyneenä mutta silti vaarallisena Brittein saarille asti (ks. The Guardian, Met Office, BBC, Royal Society for the Protection of Birds). Met Officen uutisryhmän mukaan tällaisia hurrikaanien "jäännösmyrskyjä" on kulkeutunut Iso-Britanniaan useita kertoja viimeisen 20 vuoden aikana.

Katian ja Ophelian rippeet tuntuivat myös Suomen säässä. Ilmatieteen laitoksen @meteorologit kommentoi myrskyilmiötä Twitterissä 7.9.2011 näin: "Osa säämalleista tuo hurrikaani Katian jäänteet Skandinaviaan ensi vkon ke-to. Tilanne ei olisi harvinainen, toistuu n. joka neljäs syksy."


Atlantin trooppisia pyörremyrskyjä 9.9.2011. Katia on tässä jo Pohjois-Amerikan koillisrannikolla. Viikon sisällä se saatiin tuta vielä muun muassa Brittein saarilla ja Suomessa asti. (Kuva: Rob Gutro/NASA's Goddard Space Flight Center/Creative Commons)

Atlantin hurrikaanikaudesta, ennusteista ja tilastoista kirjoitti yksityiskohtaisesti Dr. Jeff Masters' WunderBlog.

Tyynenmeren itäosan hurrikaanikausi poikkesi keskimääräisestä jokseenkin vastakkaiseen suuntaan kuin Atlantin kausi. Trooppisia pyörremyrskyjä syntyi vain yksitoista, kun keskiarvo on viisitoista. Ennätyksellinen suuri osa myrskyistä voimistui hurrikaaniksi. Vain yhdestä myrskystä ei tullut hurrikaania!

Itä-Tyynellämerellä muodostuu keskimäärin kahdeksan hurrikaania kaudessa. Tänä vuonna niitä oli siis kymmenen.

Viime viikolla Tyynenmeren kausi huipentui vielä yhteen ennätykseen, kun poikkeuksellisen myöhäinen hurrikaani Kenneth ilmestyi kuvioihin. Kenneth voimistui nelosluokan hurrikaaniksi nopeasti, ja siitä tuli ylivoimaisesti voimakkain näin myöhään vuodesta esiintynyt itäisen Tyynenmeren trooppinen pyörremyrsky. Vastaavaa ei ole koettu Atlantillakaan.

Aina yhtä perusteellinen Dr. Jeff Masters' WunderBlog kirjoitti myös näistä aiheista eli itäisen Tyynenmeren hurrikaanikaudesta ja Kennethistä, ja vielä lisää Kennethistä.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 5.6.2016.

2011-11-22

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 46/2011

Havaintoja viime viikon (14.11.2011-20.11.2011) uutisista:

Koillisväylän purjehduskausi venyi tänä vuonna ennätyksellisen pitkäksi. Kausi alkoi, kun belgialaisomisteinen säiliöalus Perseverance suuntasi kesäkuun 29:ntenä päivänä Murmanskin satamasta kohti Kiinaa.

Samainen Perseverance oli sattumoisin myös kauden päättäjänä, kun se kulki marraskuun 18:ntena taas kerran Beringinsalmesta Tyynellemerelle. Purjehduskaudesta tuli näin peräti kuukauden verran pidempi kuin vuonna 2010.

Tänä vuonna Koillisväylällä kulki myös aiempaa suuria säiliöaluksia. Jättitankkereiden käyttö oli mahdollista, koska ahtojäätä oli niin vähän tietyissä paikoissa missä vesi on syvempää, kauempana mantereesta. Koillisväylällä on tällaisia vaihtoehtoisia reittejä esimerkiksi Uuden-Siperian saarten tienoilla.

Venäjän liikenneministeriössä odotetaan, että viimeaikainen suuntaus jatkuu ja vuoteen 2020 mennessä Koillisväylää pitkin kuljetetaan vuosittain yli 30-kertainen määrä rahtia viimevuotiseen verrattuna. Murmanskin ja Koillisväylän kautta kuljetetaan nykyään muun muassa maakaasua ja öljyä, jotka on porattu Venäjän länsipuoliskosta.


Murmanskin satama-aluetta vuonna 2007. (Kuva: Antonio Bonanno/Creative Commons)

Laivaliikenne on kasvamaan päin muuallakin kuin Koillisväylällä. Mitä päästöjä siitä syntyykään?

Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO päätti heinäkuussa, että uusien alusten on täytettävä tietynlaiset energiatehokkuuden vaatimukset. Nyt on valmistunut arvio siitä, miten uudet säännöt vaikuttavat kansainvälisen laivaliikenteen ilmastopäästöihin. Energiatehokkuusvaatimus vähentänee laivaliikenteen hiilidioksidipäästöjä vuosittain keskimäärin noin 150 miljoonaa tonnia vuoteen 2020 mennessä.

Laivaliikenne ei tällä toimenpiteellä vielä puhtaaksi muutu, mutta onhan se hienoa että asiassa on päästy edes alkuun. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kansainvälisen laivaliikenteen energiatehokkuudesta on tehty sitovia päätöksiä. Nämä historialliset säännöt astuvat voimaan vuoden 2013 alussa.

Sään päivittäisen vaihtelun voimakkuus on muuttunut noin kolmasosassa maailmaa tilastollisesti merkittävässä määrin. Vuosien 1984-2007 auringonpaisteisuutta koskevista satelliittihavainnoista paljastuu, että etenkin Afrikan ja Aasian trooppisilla alueilla äärimmäisen aurinkoiset ja äärimmäisen pilviset päivät ovat nykyisin yleisempiä kuin 1980-luvulla.


Aurinkoisuuden ja pilvisyyden ääripäiden päivittäinen esiintyminen vuosina 1984-2007. Kartan vihreillä alueilla ääripäät kävivät yleisemmiksi, punaisilla alueilla ääripäät harvinaistuivat. Alue jolta dataa ei ollut riittävästi on jätetty kartassa mustaksi. (Kartta ©: David Medvigy)

Samassa tutkimuksessa tarkasteltiin myös sademäärän päivittäistä vaihtelua vuosina 1997-2007. Sateisuudessa nähtiin samansuuntainen muutos kuin aurinkoisuudessakin. Sademäärän päivittäinen vaihtelu kasvoi suuressa osassa maailmaa, etenkin tropiikissa.

Tutkijat muistuttavat lehdistötiedotteessa, että tällaisella sään tasaisuuden vähenemisellä voi olla käytännön merkitystä esimerkiksi aurinkovoimaloille, maanviljelykselle ja trooppisten tautien esiintymiselle.

Säätutkimus julkaistiin Journal of Climate -lehdessä.

Hallitustenväliseltä ilmastopaneelilta (IPCC) on tulossa helmikuussa laaja raportti, joka käsittelee varautumista sään ääri-ilmiöihin. Raportista julkistettiin viime viikolla ennakkoon päättäjille tarkoitettu yhteenveto (ulkoasultaan luonnosmainen pdf) ja lyhyt "fact sheet" (lukijaystävällisempi pdf).

Yhteenveto sisältää arvioita sään ääri-ilmiöiden todennäköisyyksistä ilmaston muuttuessa. Sen mukaan on muun muassa "käytännössä varmaa" (99-100 prosentin todennäköisyys) että äärimmäisen kuumia päiviä tulee olemaan tällä vuosisadalla useammin kuin nykyisin, ja äärimmäisen kylmiä päiviä harvemmin kuin nykyisin.

Varmimmasta päästä on myös helleaaltojen paheneminen. On "erittäin todennäköistä" (90-100 prosentin todennäköisyys) että suurimmalla osalla maa-alueista sattuu helleaaltoja entistä useammin tai että ne ovat entistä pidempiä tai entistä intensiivisempiä.

IPCC:n ennakkoyhteenvedosta kirjoittivat muun muassa AlertNet, BBC News, The Guardian, Dr. Jeff Masters' WunderBlog, Nature News, WWF Climate Blog, Dot Earth ja Knight Science Journalism Tracker. Suomessa siitä tiedotti Ilmatieteen laitos.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 5.6.2016.

2011-11-15

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 45/2011

Havaintoja viime viikon (7.11.2011-13.11.2011) uutisista:

Hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulin määrä ilmakehässä kasvoi taas viimekin vuonna. Tällä kertaa tämä uutinen tulee Yhdysvaltain NOAA:lta, joka julkisti viime viikolla vuosittaisen kasvihuonekaasuindeksinsä, Annual Greenhouse Gas Index.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli vuonna 2010 keskimäärin 389 miljoonasosaa (ppm). Vuonna 2009 se oli vielä noin 386 miljoonasosaa. Viime vuosikymmeninä pitoisuuden kasvunopeus on kiihtynyt.

Metaanin määrä ilmakehässä kasvoi vuonna 2010 jo neljäntenä perättäisenä vuonna sen jälkeen, kun metaanipitoisuus oli ensin pysynyt lähes muuttumattomana vuosikymmenen ajan. Nyt pitoisuus on noussut 1799 miljardisosaan (ppb). Edellisenä vuonna eli 2009 pitoisuus oli 1794 miljardisosaa.

Hiilidioksidi ja metaani ovat tämänhetkiseltä ilmastovaikutukseltaan ylivoimaisesti tärkeimmät kasvihuonekaasut.

Muista kasvihuonekaasuista mainittakoon erikseen vielä kloorifluorihiilivedyt CFC-11 ja CFC-12. Ne ovat jatkaneet hidasta vähentymistään, kiitos Montrealin pöytäkirjan.


Kasvihuonekaasuindeksin arvo vuosina 1979-2010. Indeksin arvo kuvastaa kahdenkymmenen tärkeimmän kasvihuonekaasun yhteenlaskettua säteilypakotetta eli ilmastoa lämmittävää vaikutusta. Vuosi 1990 on sovittu vertailuvuodeksi eli sen indeksiarvo on yksi. Vuonna 2010 indeksin arvo oli 1,29 eli säteilypakote oli 29 prosenttia suurempi kuin vuonna 1990. (Kaavio © NOAA)

Vuoden 2010 kasvihuonekaasuindeksistä uutisoi Los Angeles Times.

Hiilidioksidin esiteollinen pitoisuus ilmakehässä, 280 miljoonasosaa, on siis jäänyt todella kauas taakse, eikä tämän tupruttelun loppu ole vieläkään näkyvissä. Viime vuonna maailmantalouden hiili-intensiteetti kasvoi eli maailman hiilipäästöt kasvoivat nopeammin kuin talous, kertoo konsulttiyhtiö PricewaterhouseCoopersin (PwC) laskema hiili-indeksi PwC Low Carbon Economy Index 2011 [pdf].

Tätä ei-toivottua käännettä edelsi vuosikymmenen mittainen jakso, jonka aikana maailmantalouden hiili-intensiteetti pieneni, vaikkakin hyvin hitaasti, keskimäärin vain 0,7 prosenttia vuodessa. Viime vuonna maailmantalouden hiili-intensiteetti sitten nousikin äkisti 0,6 prosenttia. Siinä missä bruttokansantuote kasvoi 5,1 prosenttia, hiilipäästöt kasvoivat 5,8 prosenttia.

Maailmantalouden hiili-intensiteetin viimevuotinen nousu johtuu osittain siitä, että talous kasvoi maissa, joiden hiili-intensiteetti on muutenkin korkea.

Aivan erityisesti viime vuoden nousu johtuu kuitenkin siitä, että kun talous toipui vuosien 2008-2009 notkahduksesta, monissa G20-maissa se tapahtui "likaisella" tavalla eli myös talouden hiili-intensiteetti kasvoi.

Vain seitsemässä G20-maassa talouden hiili-intensiteetti pieneni viime vuonna: Argentiinassa, Australiassa, Etelä-Afrikan tasavallassa, Intiassa, Kanadassa, Meksikossa ja Turkissa. Talouden hiili-intensiteetti nousi keskiarvoa enemmän (eli talouden kehitys oli erityisen "likaista") Brasiliassa, Etelä-Koreassa, Iso-Britanniassa, Japanissa, Saudi-Arabiassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa.

Jotta maailman keskilämpötilan nousu saataisiin pidettyä alle kahdessa celsiusasteessa, olisi maailmantalouden hiili-intensiteetin alettava nyt heti pienentyä 4,8 prosentilla vuosittain. Niin nopea prosentuaalinen muutos ei ole valtiotasolla ennennäkemätöntä, mutta nyt sitä tarvittaisiin maailmanlaajuisesti ja todella pitkään, nimittäin vuoteen 2050 asti.

Minkä maan bruttokansantuote kasvoi vuonna 2010 viisi ja puoli prosenttia mutta hiilipäästöt vain 0,1 prosenttia? Vihje löytyy kuvasta ja vastaus kuvan alta:


Oikea vastaus: Meksiko (keskimmäinen lippu). Meksikon talouden hiili-intensiteetti pieneni vuonna 2010 esimerkilliset 5,1 prosenttia. (Kuva: Ken Bosma/Creative Commons)

PwC:n hiili- ja talousraportista kirjoittivat BBC ja The Guardian.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 5.6.2016.

2011-11-08

Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 44/2011

Havaintoja viime viikon (31.10.2011-6.11.2011) uutisista:

Arktisen merialueen jäätyminen eteni lokakuussa nopeasti, mikä on tyypillistä tähän aikaan vuodesta. Esimerkiksi Koillis- ja Luoteisväylä eivät ole enää auki.

Ripeästä jäätymisestä huolimatta arktisen merijään lokakuinen ala jäi suhteellisen pieneksi. Tämän lokakuun keskimääräiseksi jääalaksi mitattu 7,10 miljoonaa neliökilometriä on mittaushistorian toiseksi pienin arktisen merijään lokakuinen ala. Se on noin 24 prosenttia pienempi kuin vuosien 1979-2000 lokakuiden keskiarvo.

Suuria avovesialueita oli nyt lokakuun lopulla vielä Beaufortinmerellä ja Tšuktšimerellä. Avoveden ansiosta ilma pysyi epätavallisen lämpimänä näillä merialueilla ja Siperian rannikolla. Lokakuun keskilämpötilat olivat jopa 5-8 astetta keskimääräistä korkeampia.

Ylempänä ilmakehässä, noin tuhannen metrin korkeudessa, oli lokakuussa keskimääräistä lämpimämpää suurimmassa osassa Pohjoista jäämerta. Lokakuun keskilämpötilat viipyilivät siellä 1-4 astetta keskiarvon yläpuolella, mikä on myös epätavallista.


Pohjoisen napa-alueen keskilämpötila 1.10.-28.10.2011 noin kilometrin korkeudessa. Värit vihreästä keltaisen kautta punaiseen kuvastavat keskimääräistä korkeampia lämpötiloja. Keskimääräistä kylmempää (siniset ja violetit sävyt) oli lähinnä Grönlannissa ja Koillis-Kanadassa. Suomi on kartassa ylhäällä vasemmalla, noin kello yhdessätoista. (Kartta © National Snow and Ice Data Center)

Jäätilanteen kehittymistä voi seurata perinteiseen tapaan Yhdysvaltain NSIDC:n kartalta, jota päivitetään kerran vuorokaudessa. Merijäätä, silloin kun sitä on, voi tuijottaa nykyisin myös nettikameran välityksellä, silloin kun se toimii. Tämä kamera sijaitsee Alaskan Barrow'ssa, eli käytännössä Beaufortinmeren ja Tšuktšimeren rajalla.

Toinen ajankohtainen nettikamera löytyy Kanadan Churchillistä, missä jääkarhuja norkoilee odottelemassa Hudsoninlahden jäätymistä - toisin sanoen odottelemassa pääsyä hyljeapajille. Kuvassa voi nähdä hyvällä tuurilla vaikkapa kumpareella lepäilevän jääkarhun tai maastokuormurillisen säpiseviä jääkarhuturisteja.

Merijään väheneminen pidemmällä aikavälillä voi ajaa jääkarhun todella ahtaalle (ks. Tietoukan ilmastouutiset 6/2011). Pienenä käänteenä parempaan tulee nyt, että jääkarhun uhanalaisuusluokitusta on tarkistettu Kanadassa. Uuden arvion mukaan jääkarhu tarvitsee lajina erityistä silmälläpitoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Kanadan viranomaisten on laadittava kansallinen suunnitelma siitä, miten jääkarhun vakavampi uhanalaistuminen estetään.

NASA:n IceBridge-tutkijat ovat jälleen kentällä jäämassoja mittaamassa, tällä kertaa Etelämantereella. Lokakuun 14:nnen päivän tutkimuslennolla he havaitsivat aivan sattumalta pitkän halkeaman Pine Islandin shelfijäätikössä. Varta vasten tämän yllätyslöydön yksityiskohtaiseksi tutkimiseksi tehtiin vielä toinenkin lento.

Halkeama oli löydettäessä noin 29 kilometriä pitkä sekä keskimäärin 80 metriä leveä ja 50-60 metriä syvä. Se kasvaa, minkä seurauksena jäätiköstä lohkeaa aikanaan irti noin 880 neliökilometrin kokoinen lauttamainen jäävuori. Lohkeamisen arvellaan tapahtuvan ehkä jo tämän vuoden lopulla tai varhain ensi vuonna. Edellisen kerran Pine Islandin jäätikkö eli PIG (engl. Pine Island Glacier) poiki jättimäisen jäävuoren vuonna 2007.

Jättijäävuoren lohkeaminen antarktisesta jäätiköstä ei sinänsä ole poikkeuksellista, eikä tämänkertainen jäävuori anna erillistä lisäsyytä ilmastohuoleen.

Toisaalta tiedetään, että PIG on menettänyt massaansa nopeasti vuodesta 2006 lähtien. Se on suurin yksittäinen väylä, jonka kautta Länsi-Antarktiksen jäätä virtaa mereen. Ja kun tämänkertainen jäävuori on irronnut ja ajelehtinut pois, PIGin ulkoreuna on luultavasti vetäytynyt pidemmällle kuin kertaakaan vuoden 1940 jälkeen eli sinä aikana kun jäätikön reunan sijaintia on seurattu.

Vaikka tämä jäävuoren irtoaminen onkin suhteellisen tavallinen asia, tutkijat ovat innoissaan siitä, että sattuivat paikan päälle juuri sopivalla hetkellä. Jättimäisen jäävuoren syntyprosessia ei ole aiemmin mitattu lentokoneesta näin yksityiskohtaisesti. Aiempi tutkimus vastaavanlaisista tapahtumista on perustunut satelliittikuviin. Valokuvien avulla voimme yrittää aavistella, millaisesta spektaakkelista onkaan kysymys:

Pine Islandin tulevasta jäävuoresta uutisoivat muun muassa CBC, SciencePoles, BBC ja Suomessa Yle Uutiset.

* * *

Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman Fifi-verkkolehdestä tai sen arkistoversiosta, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö Internet Archive.

*

Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 5.6.2016.

Tilaa syöte! :)
RSS-syöte: kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset kaikki Tietoukan blogin kirjoitukset
RSS-syöte: vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset vain Tietoukan blogin ilmastoaiheiset uutiskatsaukset